Dekkari suoritti tehtävän!!!!!!

Hahaa!!! Oon onnesta ymmyrkäisenä ja selvitinkin vihdoin miulle annetun tehtävän :D Kiitos, Charlotte ( kaunis nimi! ).

Oon ollut laiska ja saamaton monen muunkin asian kuin tän blogin suhteen. Nyt just en ees yhtään muista, et mitähän ihmettä oon ees viimeeksi kirjoitellut.. Eipä silti, eihän sillä mitään väliä ole. Aloitetaan uusi elämä blogissa ja käännetään sivua!

Työelämä on yhtä muutoksen suurta hässäkkää ja surua rakkaiden työkaverien lähtemisistä. Oma varsinainen tehtävä tuntuu hoituvan jotenkin siinä sivussa. Oon tainnut kyllä napsauttaa jonkun ulkoistamisvaihteen päälle, että pystyn sanomaan heiheit nuorilleni. Varmaan joskus ensi vuoden puolella valkenee oikeasti kuinka suuresta muutoksesta on omalla kohdallanikin kysymys. Uuteen toimenkuvaan en oo vielä perehtynyt yhtään. Opetellaan sit, kun on aika laittaa moottori käyntiin! Perjantaina vietetäänkin pikkujouluja, tosin ensin tykyillään koko päivä. Näinköhän miusta on juhlijaksi, kun ensi vinttaan lenkkiä, jyskän kuntosalilla, taivun pilatekseen ja improan niin maan perusteellisesti?? Ei vaan, vuoden ainoisiin pikkujouluihin täytyy kuitenkin panostaa omalla vaatimattomalla osallistumisella ( syöminen, viininjuonti ja muu oheistoiminta ) :) Huolehtikoon työkaverit ja Lea, etten ihan kokonaan itseäni nolaa illan aikana!

Nelonut oon kuin viimeistä päivää. Bambupuikot iskee kipinää ja pieniä säleitä. Sukkaa ja lapasta on tuotantolinja painanut yötä päivää. Tuntuu tosi kivalle, kun ihmiset on tilanneet näitä miun tuotoksi! Nyt alkaa jo kiire pukata päälle, että saan joulutilaukset toimitettua ajallaan. Vitsi, kun kuulosti hienolle ja tärkeelle!

Lukeminen on onneksi iltojen ilo. Oikein kovin suuria helmiä ei ole nyt kohdalle sattunut. Karin Alvtegenin "Todennäköinen tarina" oli mielnkiintoinen ja Marina Lewyckan "Meidät on kaikki tehty liimasta" oli hauska. Nyt kaverin ehdotuksesta aloitin Juha Vuorisen "Ahdistuksen". Yleisesti ottaen en oikein tykkää Vuorisen tyylistä. Kyllähän sitä lukee ja välillä naurattaakin, mutta ei ihan miun suurinta intohimoa herätä. Elen kattelin suomalaisen leffan "Varasto". Kovasti on kehuttu, mutta ei kyllä mitenkään erikoinen ollut. Viime lauantaina osui kohdalle "Huluuna Saraan" ja siitä tykkäsin kovasti. Ville Virtanen oli suorituksessaan verraton!

Eilen käytiin Tuhotätien/Hurumummojen kanssa valloittamassa Porvoo. Ihana paikka ja on pakko nähdä kesälläkin! Jouluista tunnelmaa riitti pieneissä putiikeissa vaikka lumi loisti poissaolollaan. Pientä ja kivaa tarttui mukaankin, aika vähän loppujen lopuksi. Käytiin Remun pihalla pällistelemässä ja kunnon turistun tavoin otin tietysti kuviakin... Syötiin maistuvat pizzat ja käytiin ihanassa kahvilassa käyttäytymässä niinkuin noin 50 vuotiaiden kuuluukin... Ainakin nauru pidensi meidän ikää huomattavasti :D.

Nyt hyvin syötyäni ja tyytyväisenä kirjallisesta ahkeruudesta painunkin hetkeksi pötkölleen ja otan Konstan kainalooni!

Hampaiden kiristelyä

Postiluukusta kopsahti puhelinlaku. Voi lempo soikoon! Kuopus tuntuu viettävän puoli elämää puhelimessa ja loput tietokoneella. Lasku oli muheva ja siitä suivaantuneena menin toisen firman sivuille ja äkkiä vaihtamaan liittymää. En tiiä meninkö ojasta allikkoon, vaihdoin Saunalahdelta Dna:han. Kuka hitto noita kaikkia erilaisia hintoja jaksaa vertailla tai ees ymmärtää niistä juuri mitään! No, joka tapauksessa liittymät on ainakin hiton paljon halvemmat kuin edelliset.

Mieltä lämmittää fb:ssa saadut myönteiset kommentit neulotuista lapasista ja jokunen on tilannutkin niitä. Laitoin 15 euroo hinnaksi ja himpusti jännitti, et onko liikaa. Mut onneks on ihmisiä, jotka arvostaa käsityötä. Maksaahan langatkin eikä siinä kovasti työlle hintaa jää. Mut miepä en neulokaan pakosta vaan tekemisen riemusta. Ja jos tekeleet muillekin kelpaa, niin se on vaan kiva! Nyt aloittelin uudenlaisia kirjoneulelapasia, mallin nimi taitaa olla "Mikkeli". Kivat ja helpot neuloa. Ostin viime vuonna tuhotätien reissulla Kenkäverosta sukka ja lapas ohjekirjaset. Niistä onkin ollut paljon iloa. Tosi ihania ohjeita, tekis mieli neuloa kaikki! Samoin kuin Novitan sukkalehdestä. Tytöille oon luvannut neuloa villapaidat, tässä linkki ohjeeseen: http://kalastajanvaimo.indiedays.com/2012/09/22/some-more-diy/ . Tuo "Kalastajan vaimo" on aika kiva blogi, jota seurailen aika ajoin.

Nyt neuleet vähäksi aikaa syrjään ja kotihommien kanssa jyskämään. Koiranpoika katselee kans toiveikkaasti ovelle, haluaisi kävelylle. Sinnekin kyllä mennnään, äläs Konsta hättäile.

Syysloman mietteitä

Omppupiirakka ja tuikun valoa syyspimeään. Onkin vierähtänyt melkoinen tovi viime kirjoituksesta. Kummoisia syitä siihen ei ole, ei vaan ole kirjoituttanut. Töissä on ollut kaikenlaista tohotusta ja pään rasitetta. Viime viikolla päivän työreissu Lahteen paikalliseen nuorten päihdehoitopaikkaan oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Itse en varmasti sitä työtä jaksaisi/kestäisi, hattua nostan tekijöille. Nuori on niin monessa suhteessa ehdoton, kaiken tietävä ja osaava ja erityisesti päihteisiin liittyvissä asioissa. Ajatusta ja näkemystä siitä, mihin kaikki yleensä johtaa ei vielä ole. Se tunne, ettei mikään ikävä kosketa minua, on suorastaan kadehdittava. Torstai ja perjantai menivät osallistuessa depressiohoitajien koulutuspäiviin. Paljon uutta tietoa ja samalla perehtymistää uuteen toimenkuvaan. Alkaa kylläkin jo mahan pohjassa pistellä...onko miusta siihen? Osaanko enää aikuisten kanssa keskustella, oon jo niin tottunut "omiin" nuoriini? Mitä jos mokaan, en osaa, olen tyhmä ja taitamaton?? Varmaan aika tavallisia mietteitä uuden edessä. Uskallettava kuitenkin on, eihän rajojaan muuten saa selvitettyä.

Viime viikonloppu oli muuten hyvinkin rauhallinen, mutta kerrostalon elämä hiukan piti tarkkaivaisuutta yllä. Lauantaina leijui hiljalleen vallan karmea haisu käytävästä.. Viemäriputki tukossa ja työnsi lientään iloisesti loristen ala-aulaan. Pohjanmaalla tulvii joet, meillä paskaputki.. Tällä kertaa voi onnitella itseään, ettei asu siellä ihan pohjakerroksessa... No onneksi asuntoihin sotku ei päässyt ja korjaajakin saatin melko nopeasti paikalle. Illan hämärtyessä neuloa tikuttelin lapasia ja pötkähdin jo hyvissä ajoin unten maille. Yöllä uneksin ovikellon soivan. Ketä lie ootin, enpä tiedä. Soiminen ja oven jyskytys kuitenkin jatkui ja pakko oli puolisokean myyrän rientää ovelle. Möykkä käytävässä yltyi kuitenkin sellaiseksi, et onneksi en avannut ovea. Joku  taivahan korkeassa kännissä messuava herra oli täysin eksynyt matkallaan kotiin ja pyrki joka asuntoon sisään. Välillä putoili portaista ja mellesti suutuspäissään sitä sun tätä. Poliisin tulo kesti jonkin aikaa ja sillä välin vieras löysi tiensä pihalle. Siinä vaiheessa mie urheasti tukka pystyssä, pyjaman housuissa ja virttyneessä villatakissa uskaltauduin ulos puolustamaan armasta kotitaloamme ja alakerran naapurin nuorta miestä. Ehkei siinä enää ois miun apua tarvittu, mutta säikähtivät ainakin jumalattoman vihaista ja pahan näköistä ämmää. Poliisitkin kai :)

Rauha laskeutui kuitenkin näille seutuville ja pääsin nautiskelemaan syyslomastani. Mitään kovin tärkeää tai ihmeellistä en oo tehnyt enkä tee. Tai tärkeää on ollut olla vain, tavata rakasta ystävää kahvitellen, nauttia omasta kodista ja arjesta. Tilauslapaset valmistuivat ja nyt kieli poskessa opettelen virkkaamaan isoäidin neliöitä. Kuopus on ollut myös koko viikon lomalla ja nauttinut elostaan. Esikoinen aloitti lomansa tänään ja kolkuttelee junalla Helsinkiin. Näin siis meillä etenee raukea lokakuu!

Pitkästä aikaa...

Onpahan aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta (huom. yritän olla fiksumpi kuin olenkaan). Flunssa vei voimat pitkäksi aikaa. Töissä kuitenkin jo viime viikon ahersin, mut aivan puolikuntoisena. Työrintamalle kuuluukin uutta. Oon nyt yli 4 vuotta toiminut nuorten psykiatrisessa avohoidossa ja oon viihtynyt. tosi hyvin. Nyt kuitenkin uudet tuulet heiluttelee koko organisaatiota ja miunkin vene kääntyy toiseen suuntaan. Aloittelen ensi vuoden alussa depressiohoitajana. Aika lailla pistää jännittämään, mut toisaalta ootan sitä innolla. Työnkuva on aivan erilainen kuin nykyisin. Nuoriani tuun kyllä kaipaamaan! Mut joskus on uudistuttavakin ja hypättävä kylmään veteen, muuten urautuu ja sammaloituu :)
Sieniä, sieniä ja sieniä... Niitä oon käyny keräilemässä joka viikonloppu. Ja viime lauantaina löysinkin upean suppispaikan ihan kodin läheltä. Tytöt kyllä alkaa jo hiukan osoittaa merkkejä, ettei nyt ihan joka päivä vissiin tartteis erisorttisia sieniä syödä. Mutta valitukset pois, kyllä äitee (tai siis mammutti, kuten rakas esikoiseni sanoo), aina jotakin uutta keksii. Tässä vaikka sunnuntain liha-sienipata:

800 g naudan paistia
½ l lihalientä (loraus punaviiniä ois ollu hyvä,ei ollu...)
sipulia
1 l sieniä (laitoin suppiksia)
suolaa, pippuria, yrttejä maun mukaan
2 rkl puolukkahilloa
2 dl kermaa

Ruskista lihakuutiot ja laita paistinliemeen hautumaan. Mukaan lihaliemi, sipuli ja mausteet. Anna hautua tunnin verran. Lisää sienet, puolukkahillo ja kerma. Hauduta vielä ½ tuntia tai niin kauan kuin  liha on mureaa. Lisäkkeeksi keitetyt perunat.

Ja kyllä maistui päiväunet tämän satsin jälkeen...

Tukkoista nenää ja keuhkojen rohinaa

Tässä perjantain iloksi kukkakimppu kaikille. Nää kukat ilahdutti minuu ihan erityisesti, sain ne kiitokseksi hyvästä hoidosta. Tuntui hyvälle ja samalla haikealle, kun jotakin päättyi.

 

Sairastettu on nyt oikein kunnolla. Eilen nukuin kahdet kunnon päiväunet ja silti unta riitti hyvin vielä yöksikin. En tiiä tauti vaiko lääkkeet väsyttää näin kamalasti. Ja muutenkin on niin ärsyttävän veltto olo. Yskä on kuitenkin se kaikkein pahin tässä olotilassa. mut niinhän sitä vanha kansakin sanoo, et yskä lähtee yskimällä. Onneks on lukemista, eihän tätä muuten kestäis. Sain loppuun "Kun kyyhkyset katosivat" ja oon edelleen sitä mieltä, ettei kyllä yltänyt "Puhdistuksen" tasolle. Missään vaiheessa lukemista ei tullut sitä tunnetta, ettei olisi malttanut laskea kirjaa käsistään. Luettua kuitenkin tuli. Åsa Larssonin "Uhrilahja" oli taas mitä parhainta lukemista takkuisille aivoilleni. Eipä silti, tykkään Larssonista muutenkin ja tää uusin ei pettänyt.

Voi että mie en osaa tota kuvaamista! En onnistu koskaan tarkentamaan oikein ja sit niistä tulee tällästä suttua. Harmittaa! No, tässä on kuitenkin parin viikon neulomiset. Tummat sukat on miesten, kokoa 42, ihan perussukat. Pitsisukkien ohje löytyy Novitan sukkalehdestä. Tosin miun käsityksen mukaan ohjeesta tulee ihan erilaiset kuin lehden kuvassa...

Laitan tähän kokeiltavaksi marjapiirakan ohjeen. Tein viime sunnuntain mustikkapiirakan tällä ohjeella ja tytöt kehui sitä maailman parhaaksi piirakaksi. Kiitokset Marjutille töihin!

                                           Vaniljainen punaherukkapiirakka

Pohja:

1 dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
125 g sulatettua margariinia
1 dl vaniljajogurttia
1 muna

Täyte:

1 muna
2 dl vaniljajogurttia
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle marjoja, omenoita tai raparperia.

Sulata margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon rasvasula, jogurtti ja muna. Sekoita vain sen verran, että ainekset tasoittuvat. Levitä taikina voideltuun vuokaan ( 24-26 cm ).

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja levitä taikinan päälle. Ripottele pinnalle marjat.

Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 30-35 min.

NAM. Maukasta viikonloppua!!!

Takkuista, takkuista

Perhanan lentsu, kun ei meinaa antaa periksi, ei sit millään. Ärsyttää! Yskä kumisee suoraan jostain syvyyksistä. Töissä kuitenkin, ei kai tää kotona makoilemalla muuksi muutu. Korjausta äskeiseen, lääkäri laittoi sit kuitenkin kotiin lepäämään... Yskin siis tytöiltä ja Konstalta korvat lukkoon ja oottelen valituksia naapureilta.

On jääny ihan kertoilematta viime sunnuntain sieniretki! Lean ja sienikuiskaaja Karin kans lähdettiin reippaina ja vitsi mitkä saaliit saatiin!! Suppiksia, haparouskua, vaaleaa orakasta ja kansrouskua... Orakas on miulle uusi tuttavuus ja oli muuten hyvää pannulla paistettuna wokissa! Voi nam! Kuvia ei nyt oo, mut katotaas ens viikonloppuna, mikäli tästä tervehdyn. Piirakkaan sain mustikat ja muut poimi puolukoita. Ja jumantsuka, miten oli hirvikärpäsiä. Matkasivat mukan kotiin asti ja niin vaan ehtivät saada miut ihan paukamille.. Kutittaa ihan pirusti! Taidan hommata sen valkosen paperihaalarin, mitä Lemon gay suositteli blogissaan.

Nyt käyn pötkölleen ja veikkaan, et uni vie mennessään. Paranemisiin!

Tavallista elämää

Risanen työviikko takana, vain maanantaina ja perjantaina ees jonkinlaisessa työkunnossa. Flunssa runtelee vieläkin ja nyt kääntyy raivostuttavaksi yskäksi. Makoisat yöunetkin keskeytyy armottomaan rykimiseen. Ja mie tunnetusti oon runsas uninen ihminen ja tämä se vasta ärsyttääkin!

Viikko on ollut myös haikea. Ullan ja Lotan kanssa laiteltiin Riston tavarat jonkinlaiseen järjestykseen. Vaatteita viikkaillessani juttelin setä-vainaalle yksikseni muutamat asiat, mitkä vielä oli jääneet mielen päälle. Harmittaa niin, että yksi elämä meni niinkun meni ja samalla aiheutti meille ympärillä eläneille tuskaa, väsymystä ja kiukkua. On niin rankkaa elää vieressä, kun mikään apu ei auta. Vaan osaisinpa elää oman elämän paremmin.... Helppo on ajatella muiden asioista mietn niiden pitäisi mennä, mut sitä sokeutuu oman elämänsä suhteen.

 

Tänään olin ajatellu mennä sieneen, mut vettä tuli aamupäivällä taivaan täydeltä. Nautin siis pitkästä aamusta, lukemisesta ja makoilusta. Nyt sää on poutainen ja kävin Konstan kans pienen lenkin äsken. Ilo katsella pientä innokasta koiraa ja hyvä tuuli tarttuu. Uuniperunoiden valmistelu alkaa kohta. Täytteitä kahta eri sorttia, katkarapu ja savukala. Katkaraputäytteeseen käytän paprika-chilituorejuustoa, ruohosipulia, sitruunamehua ja mausteita. Savukalan teen muuten aika samalla tavalla, mut pohjana maustamaton tuorejuusto. Molempiin ihan tilkkanen maitoa notkistamaan. Perunoiden lisäksi salaattia ja ilmakuivattua kinkkua. Nautinnollista lauantaita! Kuva valmiista annoksesta pätkähtikin jo tuonne alkuun... Juomana raikasta Kukko olutta, joka on muuten tuulivoimalla tuotettua ( sanoo esikoiseni ) ja se on tärkee juttu se. Ruokien asettelu ei oo keittokirjatasoa, mut annettakoon aloittelijalle anteeks!

Sairastellaan

Lentsu tuli ja kaatoi sänkyyn. Kuumetta ei just oo, mut kurkku on kuin takiaispallo ja nokka tukossa, eddä sillälailla. Unta onkin tälle päivälle riittäny ja ruokakauppareissun jälkeen tuntuis taas sänky kutsuvan..
Alottelin siis uusinta Oksasta lueskelemaan ja alun sivut tuntui aikamoiselle tankkaukselle. Sotakuvaukset oli raskaita ja tuntui, et en oikein pääse mukaan. Mut sit tyyli muuttui ja nyt 3 luvun jälkeen tuntuu ihan kiinnostavalle. Jatkan siis innolla.
Perheen ruokkiminen näin kipeenä tuntuu lähinnä taakalle. Perunaa on syöty sen seittemällä tavalla milloin sillin kanssa ja toisinaan taas ilman ja lisukkeena milloin mitäkin. No pääasia,et vatsa täyttyy. Viikonlopuksi lupailin tytöille uuniperunoita eri täytteillä.
Esikoisen yo-kirjoitustaival alkoi maanantaina enkun kuuntelulla. Mikä lie huono karma ollut pään päällä, kun ketjut putos pyörästä matkalla? Myöhästyi siis kuuntelun alusta ja meinas jo miultakin itku päästä. Pääsi onneksi vielä jäkimmäiseen kuunteluun mukaan ja matka jatkuu. Toivottavasti ei vaikuttanu kovin suoritukseen tai voipi olla, et äitee saa kantaa syyn siihen, kun ei töistä ehtiny autolla viemään koululle.
Kuopus aloitti lähihoitaja opinnot Lappeenrannassa ja viihtyy siellä hyvin. Tuntuu niin hyvälle, että on löytänyt oman oloisensa paikan ja tiedä vaikka oltais joskus työkavereitakin...

Hyvä syksyinen sunnuntai

Aurinkoista koko päivän ja syksyinen luonto näytti parhaimpaansa. Lean kans retki metsään sieneen ja puolukkaan. Miun takuuvarma suppispaikka antoi meille noin 4 puolukkaa eikä ainuttakaan sientä. Sienikoira KOnsta kyl kovasti yritti jeesata, mut ei siitä apua ollut. Ajeltiin sit ihan kokeilemalla uuteen paikkaan ja mitä siellä olikaan??? Kangas täynnä kangassieniä ja kori alta aikayksikön täynnä. Saadaab siis ainakin jouluksi sienisalaattia!!  Lealla poimuri suihki ja ämpäri täyttyi puolukoista. Konsta nautti täysillä, kun sai sinkoilla sinne ja tänne. Kahvihetki leipineen auringossa, sielu ja mieli lepäsi. Lisäsaaliina Lealla muovipussillinen jäkälää kotiin vietäväksi.

Kotona ootti nälkäinen tytär, oli jo nälissään syönyt puolet jauhelihapaketista. Onneks paistettuna kylläkin :). Nytpä siis piti jotain lisuketta keksiä, ettei jääny kastike kovin laihaks... Pakkasesta viimenen pussillinen suppiksia ja ai et oli hyvää! Sit vaan tyytyväinen mamma ja koira pötkölleen ja taisi teinillekin päiväunet maistua. Lueskelin ennen sammumista uudesta Annasta juttua naisesta, joka oli muuttanut kiireen keskeltä Hailuotoon. Voi vitsi! Miks muut, mut en mie vaan??

Illalla katsomaan "Puhdistusta", täydellinen lopetus hyvälle viikonlopulle. Elokuva ei ollut pettymys, päinvastoin! Näyttelijät oli kautta linjan upeita, erityisesti vahvat naiset Amanda Pilke, Laura Birn ja Liisi Tandefeldt. Ahdistavaa oli katsoa raiskauskohtauksia, mutta niinhän sen pitää ollakin. Nyt taidan nauttia kupillisen rooibos teetä unta antamaan. Alottelen sit viimeinkin Oksasen uusinta, kovilla odotuksilla.

Kadunnut känny Vol 2

On niitä upeita ihmisiä täs maailmassa! Aamulla oli joku tuntematon mies soittanu tyttären kaverille ja kertonu, et kdonnu kännykkä on hänellä!! Ja nyt on puhelin jo tytöllä takasin!! Ollaan niiiiin onnellisia molemmat. Usko hyviin ihmisiin ja tekoihin sai varmuutta :)

                                                              Konsta lukee karttaa

 

On se vaan niin kaunis

Aamu meni kotona lötköillessä ja sit nappasin Konstan kainaloon ja lähdin muistelumatkalle. Ajelin ekaks Rautjärven hautausmaalle ja kävin mummon, papan, isän ja sedän haudoilla. Kaunis syyspäivä sai haikeaksi ja miettimään, et liin aikaisin lähtivät veljekset. Tääl ois ollu meitä monta tarvitsijaa. Hautausmaalta suuntasin Vilkon kylälle "Rapen talolle". Siellä tuli niin monet leikit leikittyä Iinan kanssa. Ja aina oli kesä ja lämmintä... Hoidettiin lehimiä, meil oli päiväjärjestykset ja kaikki. Hevosleikit oli toinen suosikki ja miun legendaarinen "Kassara" on jääny mieleen ( puun oksa, millä ratsastin aamunkoittoon ). Iltaisin ajettiin pyörillä Vekarukseen uimaan tai kalalle ja mie kuulemma pilasin pienimpänä useimmat reissut... Oon kai jossakin elämän murrosvaiheessä, kun muistot tuntuu niin hyville ( en halunnu käyttää sanaa keski-ikäinen :) )...

Muistelot kävi kai liian rankaksi, kun kotiin ajellessa iski kamala olo. Ajattelin, et vatsatautia pukkaa, meut meno kuitenkin sit nukkumalla ohi. Nyt normaalit lauantai-illan kuviot. Miehen sukka tuli äsken valmiiks ja alottelen sille parin. Musta-harmaa Nostalgia oli jotenkin karkee ja kova neuloo, en oikein tykänny. Hyveli yöteli, niiku Uppo Nalle sanoo!

Voiko ketutukseen kuolla??

Nyt ottaa päähän ja rajusti. Viikko sit ostettu kännykkä on nyt sit jossain pääkaupngin bussissa tai jonkun muun käytössä. Ai kele sentään. Tytär reissasi eilen Hesaan ja känny oli ilmeisesti jääny bussiin tai tippunu takin taskusta. No johan hää siitä viikon ehtikin nauttia.... Liittymä on suljettu, et onneks ei kukaan sillä miun laskuun soittele.

Aamutee helpottaa vähän olotilaa. Tälle päivälle vielä jotain mukavaa tekemistä ja eiköhän se siitä taas suttaannu. Ja mitähän laittais ruokaa?

Sataa kaatamalla

Niinkuin otsikko kertoo, sataa kaatamalla ja mie nautin! Pimeää on kuin siel kuuluisassa naapurimaan kansalaisen takamuksessa ja aina vaan parempaa! Kynttilät nopsasti palamaan, punaviiniä lasiin ja huovan alle nauttimaan elämästä. Tytöt on lähteneet omiin menoihinsa ja siunattu rauha laskeutui tähän taloon. Konstan kanssa ollaan ihan hiljaa vaan ja myhäillään. Konsta kaivautui polvitaipeisiin, huokaisi, mussutti unimussutukset ja nukahti... Taidan laittaa leffan pyörimään. Tän illan vaativin valinta on, et kattoisko ranskalaisen (luultavasti romanttisen) Nathalien vai amerikkalaisen (?) Higher groundin. Täytyypä ihan miettiä.

Tänään oli tiukka koulutuspäivä. Upottiin psykoterapian valmentavissa kehityspsykologiaan ja kertaus teki hyvää. Nyt pyörii idit ja egot, Eriksonit ja Freudit suloisessa sekasotkussa. Toivotaan, et ne siitä asettuu taas paikoilleen. Into opiskeluun kasvaa koko ajan ja tunne siitä, et alkaa saada langan päästä kiinni, vahvistuu. Päivän päätteeks maistui meille ihanan rasvainen Mäkkärin tarjonta, mahat täyttyi ja hyvä oli ihmisen huokailla onnellisena. Luen parhaillaan Reko Lundanin "Ilman suuria suruja" ja tykkään kovasti. Upeaa ajankuvaa tällaselle 70-luvun nuorelle. Tekstissä vilahtelee Stray Catsit, rockabilly, tutut kirjat ja leffat. Tarina jaksaa kiinnostaa.

Tulin niin iloseks, kun sain kuvan pienestä Ainosta päällään ne miun tekemät pipo ja villatakki! Hyvän mielen hyrinää, kun olivat sopivat. Pitsisukat valmistui, taitavat mennä kummitytölle lahjaksi jouluna. Nyt alottelen Nostalgian mustaharmaasta miehen sukkia. Kelle menee, ei vielä tietoa... Tässä vähän huonolaatuinen kuva viime talvena neulotuista lapasista. Näitä tulee vielä lisää, eri värisinä..

Nautinnollista viikonloppua jokaiselle! Huomenna jos jaksaisi sieneen...

Keskellä viikkoa

 

Viikko on mukavasti puolessa ja piti oikein ottaa illansuu unet sen kunniaksi. Töiden jälkeen painosti niin mukavasti. Hetki kirjan kans ja lämmin koiranpoika vieressä, ei siinä muuta tarvittu. Makeat unet tuli sipastua ja nyt jaksaa taas. Ja mitähän sitä jaksais? Kotityöt oottaa, mut oottakoon nyt tänään. Pakko tunnustaa jotain ihan kamalan noloa: Salkkarit on nähtävä... On näitä noloja tv ohjelmia miun suosikeissa muitakin, mut palataan niihin sit joskus myöhemmin, ei säikytellä kerralla tän enempää.. Oikeestihan mie oon kyllä ihan mahdottoman kulturelli ja sofistikoitunut persoona.

Tänään tarttui Sittarin plussatarjouksesta kaks kerää Novitan Seiska veikan Nostalgia lankaa, punaista ja harmaa sävyistä. Jospa niistä ihan perussukkia joululahjoiksi sais aikaan. Seuraavaks pitäis puikoille saada 100 cm villatakki ihanalle pienelle Jade tytölle. Kunhan löytäisin vaan sopivan mallin. Ja omat tytöt kyselee pipoa ja lapasia. Ihanaa, kun on ihmisiä, jotka tykkää miun tekeleistä! Voisin alkaa ottaa tilauksia vastaan....oiskohan noita tilaajia?

Posti toi miun ruokakirjakokoelmiin ihanan lisän. Kirja on kuin koru, Tessa Kirosin "Minun Venetsiani". Sormet syyhyy kirjottelemaan siihen omia reseptejä ja ruokamuistoja. Miulla on jo aikasemmin Kirosin "Hillasoilta oliivilehtoihin". Kaunis kirja sekin ja siitä oon myös tehny aika paljon herkullisia ruokiakin. Kauniisiin omistamiini kirjoihin kuuluu myös "Maailman kaunein tyttö". Siinä on myös tunnearvoa runsain määrin. Sain sen rakkaalta kummitätiseltä lahjaksi elämän vaikeimmassa tilanteessa ja kuinka siitä onkaan ollut lohtua!!

Arkea

Viikko on aluillaan ja surkein päivä jo takana! Mikä siinä onkin, et arkeen palaaminen viikonlopunkin jälkeen on aina niin tympeetä? Aamuisin ketuttaa herätä ja vauhtiin pääseminen kestää ja kestää... Mukavat työkaverit antaa lohtua ja niin sitä jaksaa taas painella perjantaita oottaen.
Jäi muuten viikonlopusta mainitsematta pari leffaa, jotka katottiin. Kotimainen "Tähtitaivas talon yllä" sai taas kaipaamaan mummon mökkiä ja rauhaisan letkeää elämää. Ehkä sinne haaveiden Hailuotoon jonakin päivänä... Leffasta tykkäsin kovasti. Toinen olikin sit pettymys, "Martha". Ootin jotain kihelmöivää jännitystä, mut miusta se oli tylsä. Ja jotenkin se oli sellasta tekopsykologista meininkiä, ei tykkää.
Ihmeempiä gourmet-kokeiluja ei oo odotettavissa työviikon aikana. Hyvä suoritus on, jos edes jotain kotitekoista. Eilen teki mieli sämpylöitä ja nyt niitä sit riittää joksikin aikaa. Tänään tyttären toiveesta lihapullia ja todennäkösesti niitä on sit huomennakin..

Heippa!

Neulologin blogi on nyt siis luotu, kiitos kärsivällisen tyttären... Hyvä aikomus olisi täällä rupatella miulle tärkeistä asioista. Ruoka, neulomukset ja kirjat; siinä elämän salaisuus :) Tai ainakin ne on elämän nautintoja. Toki lapset ja koira ovat ne tärkeimmät ja niistäkin varmasti tarinoita löytyy kyllästymiseen saakka.
Tän viikonlopun ruokaherkuttelut alkoi perjantaina meidän kolmen naisen rapukesteillä. Kukkaro ei antanut periksi ostaa tuoreita rapuja euron kpl-hintaan ja tyydyttiin kaupasta saataviin. Mut kyllä maistui! Ja kyytipoikana kylmää valkkaria, argentiinalainen Torrontés Chardonnay 2011.. En oo mikään viinin asiantuntija, mut hyvää oli.

 

Lauantai päivä hurahti naapurikaupungissa etsien tytölle kännykkää ja löytyihän se loppujen lopuksi, Samsungin Galaxy. Tunsin kyl suurta syyllisyyttä, kun ostin elämän ekan kännykän, joka ei ollutkaan Nokia.. Olenko petturi??? No menköön! Ostettua tuli myös Sofi Oksasen uusin kirja. Tykkäsin "Puhdistuksesta" ja toivotaan, et tää ei oo pettymys.
Ruokailu jäi ajanpuutteen vuoksi varsin pikaruuaksi. Nopsasti kanasalaattia ja siihen ropsautin artisokkaa ja vuohenjuustoa mukaan. Illalla neulomisen ihanaan maailmaa sohvan nurkkaan kynttilöiden loisteeseen. Pitsisukkaa pukkaa. Huomenna lähdössä tyttöjen pikkuserkulle pitsivillatakki ja myssy, valmistui vihdoin.

Tänään onkin vietetty leppoisaa sateista sunnuntaita. Työkaverin ohjeen mukaan valmistui herkullinen härkäruukku ja perhe tuli ruokittua. Äsken ihmeteltiin Anthony Bourdainia Suomessa. Ihan jees ohjelma, mut taas kerran aika viinanhuuruinen kuva meistä suomalaisista.. Nyt vielä kirja käteen, Marsha Mehranin "Lumoavien mausteiden kahvila".. Ruokapuolelle siis taas mennään. Mukavaa viikon alkua kaikille!