Kadunnut känny Vol 2

On niitä upeita ihmisiä täs maailmassa! Aamulla oli joku tuntematon mies soittanu tyttären kaverille ja kertonu, et kdonnu kännykkä on hänellä!! Ja nyt on puhelin jo tytöllä takasin!! Ollaan niiiiin onnellisia molemmat. Usko hyviin ihmisiin ja tekoihin sai varmuutta :)

                                                              Konsta lukee karttaa

 

On se vaan niin kaunis

Aamu meni kotona lötköillessä ja sit nappasin Konstan kainaloon ja lähdin muistelumatkalle. Ajelin ekaks Rautjärven hautausmaalle ja kävin mummon, papan, isän ja sedän haudoilla. Kaunis syyspäivä sai haikeaksi ja miettimään, et liin aikaisin lähtivät veljekset. Tääl ois ollu meitä monta tarvitsijaa. Hautausmaalta suuntasin Vilkon kylälle "Rapen talolle". Siellä tuli niin monet leikit leikittyä Iinan kanssa. Ja aina oli kesä ja lämmintä... Hoidettiin lehimiä, meil oli päiväjärjestykset ja kaikki. Hevosleikit oli toinen suosikki ja miun legendaarinen "Kassara" on jääny mieleen ( puun oksa, millä ratsastin aamunkoittoon ). Iltaisin ajettiin pyörillä Vekarukseen uimaan tai kalalle ja mie kuulemma pilasin pienimpänä useimmat reissut... Oon kai jossakin elämän murrosvaiheessä, kun muistot tuntuu niin hyville ( en halunnu käyttää sanaa keski-ikäinen :) )...

Muistelot kävi kai liian rankaksi, kun kotiin ajellessa iski kamala olo. Ajattelin, et vatsatautia pukkaa, meut meno kuitenkin sit nukkumalla ohi. Nyt normaalit lauantai-illan kuviot. Miehen sukka tuli äsken valmiiks ja alottelen sille parin. Musta-harmaa Nostalgia oli jotenkin karkee ja kova neuloo, en oikein tykänny. Hyveli yöteli, niiku Uppo Nalle sanoo!