On taas kevät

Nythän mie jo ylitän itseni, kun oon jo uuden tekstin kimpussa. Ei oo vierähtäny ees kuukauttakaan edellisestä :) No, lupasinhan aktivoitua. Oisko se tää kevät vai mikälie, kun alkaa tehdä mieli puuhailla kaikenlaista? Nämä lauantai aamut on kyllä parhaita. Viikonloppu aikalailla vasta eessäpäin ja voi hitaasti mietiskellä mihin sitä päivänsä käyttäisi. Ensimmäinen aamukahvi on jo juotu ja jos vaikka kohta keittelisi uutta... Konsta koiranen ottaa aamutirsoja sohvan selkänojalla ja kodissa vallitsee mukava rauha. Kuopus on startannut jo seitsemäksi työharjoitteluun, tulee kotiin kolmen jälkeen.
Jäin tässä miettimään, et mitä kaikkea onkaan tapahtunut sillä aikaa, kun en oo kirjoitellut. Paljon, paljon kaikenlaista. Viime vuosi oli muutosten aikaa. Esikoisen YO-kirjoitukset ja juhlat on jääneet niin elävästi mieleen. Juhlittiin suvun ja ystävien voimalla, se oli niin hienoa! Kesästä nautittiin ja siihenkin mahtuu niin paljon hyviä muistoja ystävien kanssa vietetyistä hetkistä. Kuopus oli ensimmäisessä kesätyössään ja sekin tuntui kivalle. Esikoisen kanssa reissu rakkaaseen Hailuotoon oli eräänlainen yhden aikakauden päätös ennen hänen Helsinkiin muuttoaan. Ja se muutto ottikin miulle yllättävän koville. Ikävä vaivasi ja itkua tuhrasin monet kerrat. Onneksi oli koko ajan luotto siihen, että hän kyllä pärjää. Mutta äitinä miulla on lupa haikailla lasteni perään, onhan? On tuntunut niin hyvälle nähdä heidän kummankin aikuistuvan ja löytävän paikkaansa tässä maailmassa.
Työ on ollut ajoittain rankkaa. Siirtyminen psykiatriasta avoterveydenhuollon puolelle ei ole ollut ihan vaivatonta. Työnkuva on laajentunut ja se nyt oikeestaan onkin ollut äärimmäisen hyvä juttu. Oon löytänyt oman tapani tehdä työtä ja se tuntuu hyvälle. Ajoittain uuvuttaa, mutta onnistumiset on auttaneet jaksamaan ja mukavat uudet työkaverit. Hurttia on huumori kahvihuoneessa ja siitähän mie tykkään :D
Neuleita pukkaa tasaiseen tahtiin. Sukkaa ja lapasta lähinnä, mutta kuopukselle kaulaliinankin sipaisin tarkkojen ohjeiden mukaisesti :) Mikä ihme se tuossa neulomisessa onkin, kun se on niin mukavaa hommaa? Käden jälki näkyy ja valmista tulee. Elokuvia samalla Netflixistä, välillä viikonloppuisin aamuyöhön saakka. Kirjoja on tullut taas luettua paljon. Ahdistaa, jos ei hyllyssä ole kunnon pinoa oottamassa. Pohjoismaiset dekkarit on kaikki kahlattu ja uusia ootellaan. Eilen illalla sain loppuun Jeannette Wallsin "Lasilinna"n. Mielenkiintoinen kertomus yhden amerikkalaisperheen "elämäntapa intiaani" elämästä. Nyt aloittamista oottaa Michael Monroen elämänkerta :)
Nyt taidan lähteä vintille tekemään raivausta. Vai lähtiskö käymään kirpparilla etsimässä uutta rojua? Vai laittaisko musiikkia taustalle ja touhuisi kotihommia? Uloskin voisi rekun kanssa lähteä... Liian paljon mietittävää pienelle ihmiselle. Taidan keittää kahvit ja valmistella ruokaa. Kuopuksen toive tälle päivälle on pippuripihvit ja toiveethan on tehty toteutettaviksi.....

TÄÄLLÄ TAAS!

Ei oo totta. Täällä ollaan todellakin taas....ihan muutama kuunkierto on vierähtänyt ja olin autuaasti unohtanut koko blogin kaikkinen salasanoineen ja muine hömpötyksineen. Ja olikin muuten melkoinen työ päästä edes tähän vaiheeseen. Mutta vaikeuksien kautta voittoon ja nyt yritys ryhdistäytyä blogin pitäjänä.
Mitäpä siis kuuluu tähän elämään? Työtä mielenterveyden parissa, neuleita, kirjoja, leffoja, koirailua ja ulkoilua. Ja tietysti ihanaiset tyttäreni! Esikoinen mennä porskuttaa Helsingissä kuin kala vedessä ja kuopus saa onnistumisen elämyksiä ammattiopinnoissaan. Tässä nopea ja kamalan lyhyt päivitys keski-ikäisen leidin elämään. Lupaan palata pian ja silloin kuvien kanssa!!