Hampaiden kiristelyä

Postiluukusta kopsahti puhelinlaku. Voi lempo soikoon! Kuopus tuntuu viettävän puoli elämää puhelimessa ja loput tietokoneella. Lasku oli muheva ja siitä suivaantuneena menin toisen firman sivuille ja äkkiä vaihtamaan liittymää. En tiiä meninkö ojasta allikkoon, vaihdoin Saunalahdelta Dna:han. Kuka hitto noita kaikkia erilaisia hintoja jaksaa vertailla tai ees ymmärtää niistä juuri mitään! No, joka tapauksessa liittymät on ainakin hiton paljon halvemmat kuin edelliset.

Mieltä lämmittää fb:ssa saadut myönteiset kommentit neulotuista lapasista ja jokunen on tilannutkin niitä. Laitoin 15 euroo hinnaksi ja himpusti jännitti, et onko liikaa. Mut onneks on ihmisiä, jotka arvostaa käsityötä. Maksaahan langatkin eikä siinä kovasti työlle hintaa jää. Mut miepä en neulokaan pakosta vaan tekemisen riemusta. Ja jos tekeleet muillekin kelpaa, niin se on vaan kiva! Nyt aloittelin uudenlaisia kirjoneulelapasia, mallin nimi taitaa olla "Mikkeli". Kivat ja helpot neuloa. Ostin viime vuonna tuhotätien reissulla Kenkäverosta sukka ja lapas ohjekirjaset. Niistä onkin ollut paljon iloa. Tosi ihania ohjeita, tekis mieli neuloa kaikki! Samoin kuin Novitan sukkalehdestä. Tytöille oon luvannut neuloa villapaidat, tässä linkki ohjeeseen: http://kalastajanvaimo.indiedays.com/2012/09/22/some-more-diy/ . Tuo "Kalastajan vaimo" on aika kiva blogi, jota seurailen aika ajoin.

Nyt neuleet vähäksi aikaa syrjään ja kotihommien kanssa jyskämään. Koiranpoika katselee kans toiveikkaasti ovelle, haluaisi kävelylle. Sinnekin kyllä mennnään, äläs Konsta hättäile.

Syysloman mietteitä

Omppupiirakka ja tuikun valoa syyspimeään. Onkin vierähtänyt melkoinen tovi viime kirjoituksesta. Kummoisia syitä siihen ei ole, ei vaan ole kirjoituttanut. Töissä on ollut kaikenlaista tohotusta ja pään rasitetta. Viime viikolla päivän työreissu Lahteen paikalliseen nuorten päihdehoitopaikkaan oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Itse en varmasti sitä työtä jaksaisi/kestäisi, hattua nostan tekijöille. Nuori on niin monessa suhteessa ehdoton, kaiken tietävä ja osaava ja erityisesti päihteisiin liittyvissä asioissa. Ajatusta ja näkemystä siitä, mihin kaikki yleensä johtaa ei vielä ole. Se tunne, ettei mikään ikävä kosketa minua, on suorastaan kadehdittava. Torstai ja perjantai menivät osallistuessa depressiohoitajien koulutuspäiviin. Paljon uutta tietoa ja samalla perehtymistää uuteen toimenkuvaan. Alkaa kylläkin jo mahan pohjassa pistellä...onko miusta siihen? Osaanko enää aikuisten kanssa keskustella, oon jo niin tottunut "omiin" nuoriini? Mitä jos mokaan, en osaa, olen tyhmä ja taitamaton?? Varmaan aika tavallisia mietteitä uuden edessä. Uskallettava kuitenkin on, eihän rajojaan muuten saa selvitettyä.

Viime viikonloppu oli muuten hyvinkin rauhallinen, mutta kerrostalon elämä hiukan piti tarkkaivaisuutta yllä. Lauantaina leijui hiljalleen vallan karmea haisu käytävästä.. Viemäriputki tukossa ja työnsi lientään iloisesti loristen ala-aulaan. Pohjanmaalla tulvii joet, meillä paskaputki.. Tällä kertaa voi onnitella itseään, ettei asu siellä ihan pohjakerroksessa... No onneksi asuntoihin sotku ei päässyt ja korjaajakin saatin melko nopeasti paikalle. Illan hämärtyessä neuloa tikuttelin lapasia ja pötkähdin jo hyvissä ajoin unten maille. Yöllä uneksin ovikellon soivan. Ketä lie ootin, enpä tiedä. Soiminen ja oven jyskytys kuitenkin jatkui ja pakko oli puolisokean myyrän rientää ovelle. Möykkä käytävässä yltyi kuitenkin sellaiseksi, et onneksi en avannut ovea. Joku  taivahan korkeassa kännissä messuava herra oli täysin eksynyt matkallaan kotiin ja pyrki joka asuntoon sisään. Välillä putoili portaista ja mellesti suutuspäissään sitä sun tätä. Poliisin tulo kesti jonkin aikaa ja sillä välin vieras löysi tiensä pihalle. Siinä vaiheessa mie urheasti tukka pystyssä, pyjaman housuissa ja virttyneessä villatakissa uskaltauduin ulos puolustamaan armasta kotitaloamme ja alakerran naapurin nuorta miestä. Ehkei siinä enää ois miun apua tarvittu, mutta säikähtivät ainakin jumalattoman vihaista ja pahan näköistä ämmää. Poliisitkin kai :)

Rauha laskeutui kuitenkin näille seutuville ja pääsin nautiskelemaan syyslomastani. Mitään kovin tärkeää tai ihmeellistä en oo tehnyt enkä tee. Tai tärkeää on ollut olla vain, tavata rakasta ystävää kahvitellen, nauttia omasta kodista ja arjesta. Tilauslapaset valmistuivat ja nyt kieli poskessa opettelen virkkaamaan isoäidin neliöitä. Kuopus on ollut myös koko viikon lomalla ja nauttinut elostaan. Esikoinen aloitti lomansa tänään ja kolkuttelee junalla Helsinkiin. Näin siis meillä etenee raukea lokakuu!

Pitkästä aikaa...

Onpahan aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta (huom. yritän olla fiksumpi kuin olenkaan). Flunssa vei voimat pitkäksi aikaa. Töissä kuitenkin jo viime viikon ahersin, mut aivan puolikuntoisena. Työrintamalle kuuluukin uutta. Oon nyt yli 4 vuotta toiminut nuorten psykiatrisessa avohoidossa ja oon viihtynyt. tosi hyvin. Nyt kuitenkin uudet tuulet heiluttelee koko organisaatiota ja miunkin vene kääntyy toiseen suuntaan. Aloittelen ensi vuoden alussa depressiohoitajana. Aika lailla pistää jännittämään, mut toisaalta ootan sitä innolla. Työnkuva on aivan erilainen kuin nykyisin. Nuoriani tuun kyllä kaipaamaan! Mut joskus on uudistuttavakin ja hypättävä kylmään veteen, muuten urautuu ja sammaloituu :)
Sieniä, sieniä ja sieniä... Niitä oon käyny keräilemässä joka viikonloppu. Ja viime lauantaina löysinkin upean suppispaikan ihan kodin läheltä. Tytöt kyllä alkaa jo hiukan osoittaa merkkejä, ettei nyt ihan joka päivä vissiin tartteis erisorttisia sieniä syödä. Mutta valitukset pois, kyllä äitee (tai siis mammutti, kuten rakas esikoiseni sanoo), aina jotakin uutta keksii. Tässä vaikka sunnuntain liha-sienipata:

800 g naudan paistia
½ l lihalientä (loraus punaviiniä ois ollu hyvä,ei ollu...)
sipulia
1 l sieniä (laitoin suppiksia)
suolaa, pippuria, yrttejä maun mukaan
2 rkl puolukkahilloa
2 dl kermaa

Ruskista lihakuutiot ja laita paistinliemeen hautumaan. Mukaan lihaliemi, sipuli ja mausteet. Anna hautua tunnin verran. Lisää sienet, puolukkahillo ja kerma. Hauduta vielä ½ tuntia tai niin kauan kuin  liha on mureaa. Lisäkkeeksi keitetyt perunat.

Ja kyllä maistui päiväunet tämän satsin jälkeen...