Syysloman mietteitä

Omppupiirakka ja tuikun valoa syyspimeään. Onkin vierähtänyt melkoinen tovi viime kirjoituksesta. Kummoisia syitä siihen ei ole, ei vaan ole kirjoituttanut. Töissä on ollut kaikenlaista tohotusta ja pään rasitetta. Viime viikolla päivän työreissu Lahteen paikalliseen nuorten päihdehoitopaikkaan oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Itse en varmasti sitä työtä jaksaisi/kestäisi, hattua nostan tekijöille. Nuori on niin monessa suhteessa ehdoton, kaiken tietävä ja osaava ja erityisesti päihteisiin liittyvissä asioissa. Ajatusta ja näkemystä siitä, mihin kaikki yleensä johtaa ei vielä ole. Se tunne, ettei mikään ikävä kosketa minua, on suorastaan kadehdittava. Torstai ja perjantai menivät osallistuessa depressiohoitajien koulutuspäiviin. Paljon uutta tietoa ja samalla perehtymistää uuteen toimenkuvaan. Alkaa kylläkin jo mahan pohjassa pistellä...onko miusta siihen? Osaanko enää aikuisten kanssa keskustella, oon jo niin tottunut "omiin" nuoriini? Mitä jos mokaan, en osaa, olen tyhmä ja taitamaton?? Varmaan aika tavallisia mietteitä uuden edessä. Uskallettava kuitenkin on, eihän rajojaan muuten saa selvitettyä.

Viime viikonloppu oli muuten hyvinkin rauhallinen, mutta kerrostalon elämä hiukan piti tarkkaivaisuutta yllä. Lauantaina leijui hiljalleen vallan karmea haisu käytävästä.. Viemäriputki tukossa ja työnsi lientään iloisesti loristen ala-aulaan. Pohjanmaalla tulvii joet, meillä paskaputki.. Tällä kertaa voi onnitella itseään, ettei asu siellä ihan pohjakerroksessa... No onneksi asuntoihin sotku ei päässyt ja korjaajakin saatin melko nopeasti paikalle. Illan hämärtyessä neuloa tikuttelin lapasia ja pötkähdin jo hyvissä ajoin unten maille. Yöllä uneksin ovikellon soivan. Ketä lie ootin, enpä tiedä. Soiminen ja oven jyskytys kuitenkin jatkui ja pakko oli puolisokean myyrän rientää ovelle. Möykkä käytävässä yltyi kuitenkin sellaiseksi, et onneksi en avannut ovea. Joku  taivahan korkeassa kännissä messuava herra oli täysin eksynyt matkallaan kotiin ja pyrki joka asuntoon sisään. Välillä putoili portaista ja mellesti suutuspäissään sitä sun tätä. Poliisin tulo kesti jonkin aikaa ja sillä välin vieras löysi tiensä pihalle. Siinä vaiheessa mie urheasti tukka pystyssä, pyjaman housuissa ja virttyneessä villatakissa uskaltauduin ulos puolustamaan armasta kotitaloamme ja alakerran naapurin nuorta miestä. Ehkei siinä enää ois miun apua tarvittu, mutta säikähtivät ainakin jumalattoman vihaista ja pahan näköistä ämmää. Poliisitkin kai :)

Rauha laskeutui kuitenkin näille seutuville ja pääsin nautiskelemaan syyslomastani. Mitään kovin tärkeää tai ihmeellistä en oo tehnyt enkä tee. Tai tärkeää on ollut olla vain, tavata rakasta ystävää kahvitellen, nauttia omasta kodista ja arjesta. Tilauslapaset valmistuivat ja nyt kieli poskessa opettelen virkkaamaan isoäidin neliöitä. Kuopus on ollut myös koko viikon lomalla ja nauttinut elostaan. Esikoinen aloitti lomansa tänään ja kolkuttelee junalla Helsinkiin. Näin siis meillä etenee raukea lokakuu!