Sairastellaan

Lentsu tuli ja kaatoi sänkyyn. Kuumetta ei just oo, mut kurkku on kuin takiaispallo ja nokka tukossa, eddä sillälailla. Unta onkin tälle päivälle riittäny ja ruokakauppareissun jälkeen tuntuis taas sänky kutsuvan..
Alottelin siis uusinta Oksasta lueskelemaan ja alun sivut tuntui aikamoiselle tankkaukselle. Sotakuvaukset oli raskaita ja tuntui, et en oikein pääse mukaan. Mut sit tyyli muuttui ja nyt 3 luvun jälkeen tuntuu ihan kiinnostavalle. Jatkan siis innolla.
Perheen ruokkiminen näin kipeenä tuntuu lähinnä taakalle. Perunaa on syöty sen seittemällä tavalla milloin sillin kanssa ja toisinaan taas ilman ja lisukkeena milloin mitäkin. No pääasia,et vatsa täyttyy. Viikonlopuksi lupailin tytöille uuniperunoita eri täytteillä.
Esikoisen yo-kirjoitustaival alkoi maanantaina enkun kuuntelulla. Mikä lie huono karma ollut pään päällä, kun ketjut putos pyörästä matkalla? Myöhästyi siis kuuntelun alusta ja meinas jo miultakin itku päästä. Pääsi onneksi vielä jäkimmäiseen kuunteluun mukaan ja matka jatkuu. Toivottavasti ei vaikuttanu kovin suoritukseen tai voipi olla, et äitee saa kantaa syyn siihen, kun ei töistä ehtiny autolla viemään koululle.
Kuopus aloitti lähihoitaja opinnot Lappeenrannassa ja viihtyy siellä hyvin. Tuntuu niin hyvälle, että on löytänyt oman oloisensa paikan ja tiedä vaikka oltais joskus työkavereitakin...